Qanon: oppitunti meemisodankäynnistä

Qanon-ilmiö (lyhesti Q) nousi kaikkien tietoisuuteen viimeistään Capitol Building -hässäkän kautta. Median versio Q:sta ja viimeaikaisista tapahtumista menee jokseenkin näin: Qanon on valkoisten äärioikeistolaisten incelien kultti, joka uskoo että poliitikot ympäri maailmaa ovat satanistisia lapsia uhraavia pedofiilejä ja Trump yhteistyössä armeijan kanssa taistelee heitä vastaan. Nyt nämä heikkomieliset hölmöt sitten viimein ryömivät äitien kellareistaan ulos ja yrittivät vallata Capitol-rakennuksen. Case closed.

Veikkaanpa, että totuus on aika paljon monimutkaisempi. Q on räjähtänyt ihmisten tietoisuuteen hämmästyttävällä vauhdilla ja voimalla, eikä pelkästään edellämainittujen incelien keskuudessa. Vuonna 2017 alkanut liike on saanut jo jopa suomalaiset joogastudiot riitelemään keskenään. Lienee sanomattakin selvää, että suurin vaikutus Q-ilmiöllä on USA:ssa, jossa jopa 15-20% ihmisistä uskoo Q:n olevan totta. Mutta mikä piru Q itseasiassa on?

Q on salaliittoteoria

Ehdottomasti. Itseasiassa Q on kaikenkattava “conspiritual” salaliittoteoria, joka muistuttaa enemmän uskontoa kuin perinteistä salaliittoteoriaa. Jos Lee Harvey Oswald ei ollutkaan ainut JFK-ampuja, maailma toimii silti samojen pelisääntöjen mukaan kuin eilenkin. Sensijaan jos globaali eliitti on täynnä lapsia uhraavia pedofiilejä, koko maailman poliittinen paletti menee yön yli uusiksi. Q on selitys kaikelle, tarkoitus elämälle ja lupaus paremmasta huomisesta.

Q on osa Trumpin vaalikampanjaa

Ehkä, mutta tuskin. Trump on ehdottomasti keskeisessä osassa teoriaa, mutta mietitäänpä asiaa ihan käytännön näkökulmasta: Vaalikampanjana Q on käsittämätön all-in riski, jossa toisaalta on paljon voimaa, mutta yhtenä todennäköisenä lopputuloksena kaikki kampanjaa masinoineet päätyvät vankilaan. Mainostoimistot ja PR-firmat ovat pyörittäneet vaalikampanjoita kautta aikojen, parhaimpana esimerkkinä ehkä Obaman Hope & Change -kampanja, joka voitti mainospalkintoja ympäri maailman, ja jonka myötä moni suomalainenkin vaihtoi nimensä Facebookissa Etunimi Hussein Sukunimi -formaattiin. Hauskaa, harmitonta ja tehokasta. Q tuntuu astetta isompien panosten peliltä.

Q on modernia meemisodankäyntiä

Bingo. Mutta mitä itseasiassa on meemisodankäynti?

Memetic warfare is a modern type of information warfare and psychological warfare involving the propagation of memes on social media through ‘platform weaponization’.

Wikipedia

Meemit ovat tämän päivän poliittisia pilakuvia. Hyvä meemi kommunikoi enemmän kuin tuhat sanaa, ja tekee sen tavalla, jota parhaiten kuvaa termi ‘sticky’. Meemit ovat tarttuvia. Meemisodankäynti on narratiivien hallintaa, jossa yksittäiset ihmiset rekrytoidaan sotilaiksi joko tietoisesti tai tietämättään. Q-postaukset ovat useampaan otteeseen jopa maininneet tästä, ja kehoittaneet ihmisiä ‘käymään sotaa digitaalisella taistelukentällä’. Suomalaisena meemisodankäynnin konsepti on ehkä helpompi sisäistää. Täällähän on taisteltu venäläisia trolleja vastaan jo vuosikausia.

Memetic warfare -Google-haku löytää samantien mielenkiintoisen tuloksen: Vuoden 2017 Nato-julkaisu “It’s time to embrace memetic warfare”, joka itseasiassa on kertaus 2015 ilmestyneestä alkuperäisestä artikkelista, ja kannattaa ehdottomasti lukea. Poliittisesti oikealle kallellaan oleva strategiakonsultti Jeff Giesea kirjoittaa näin:

Today, in early 2017, this paper feels particularly relevant. On March 7th, WikiLeaks released a mass leak of nearly 9,000 classified documents that reveal the CIA’s extensive hacking and electronic intercept capabilities. Instantaneously, the entire world gained access to highly sensitive documents about sources and methods of U.S. national security. The conversation among Americans shifted from the threats of Russian hacking to the threats of the U.S. intelligence community, sowing mistrust and confusion.

It was the memetic equivalent of a tactical nuke. The Vault7 release happened in the context of a larger discussion about influence campaigns, fake news, and government malfeasance. U.S. lawmakers recently held hearings specifically on how to counter foreign propaganda and information warfare. People are sensing that the battle over narrative is getting dirtier and more intense. The lines between political dialogue, journalism, and information warfare are blurring. Concepts like “fake news” are now in the public consciousness. Memetic warfare offers a conceptual framework to think about these issues.

Lainaus Giesean artikkelista.

Vahingossa tai tarkoituksella, 2016 ja 2017 tapahtuneet WikiLeaks-vuodot itseasiassa käynnistivät koko Q-ilmiön, joka on itsessään oikeastaan vain looginen jatkumo Pizzagate-teorialle. Monimutkainen palapeli, eikö? Q on jokaiselta kantilta tarkasteltuna mestarillista meemisodankäyntiä, mutta kuka on sen takana, ja miksi? Ehkäpä Giesean tapaiset tiedustelupalveluihin kytköksissä olevat yksityiset viestintäkonsultit yrittävät aidosti voittaa sillä kulttuurisodan vasemmistoa vastan? Ehkä Venäjän/Kiinan/ tiedustelupalvelut yrittävät järkyttää jenkkilän poliittista tasapainoa? Riippuu keneltä kysyy.

Q on… tavallaan totta?

Tämä on oudoin twisti koko Q-saagassa. Vuonna 2019 Paljastunut Jeffrey Epsteinin pedofiili-rinki itseasiassa vahvistaa Q:n tärkeimmän narratiivin täysin: Eliitit ovat pedofiilejä, ja media tuntuu olevan juonessa mukana. Ja kirsikkana kakun päälle Epstein tappoi itsensä (tietysti sattumalta) samaan aikaan kun vartijat nukkuivat ja kamerat hajosivat, tavalla joka muistuttaa enemmän murhaa kuin itsemurhaa. Kaiken järjen mukaan Epsteinin pedofiilirinki olisi suurin uutinen vuosikausiin, ja jokainen julkisuuden henkilö, jolla on Epstein-kytköksiä vedettäisiin vyyhtiin mukaan. Sen sijaan Epsteinin tarina katosi mediasta Covid-19 pandemian myötä, joka osaltaan taas musertaa Q-liikkeen luottamusta valtamediaan, ja voimistaa liikkeen omaa narrativiia. Onko Epsteinin pidätys sitten yhteensattumaa vai merkki siitä, että Q:n takana olevat tahot tiesivät jotain jo 2017? Riippuu keneltä kysyy.

Mitä nyt?

Hiljattaisen Trumpin Twitter-tilin poiston yhteydessä bannattiin jopa 70 000 Qanon-tiliä. Mutta Q ei tule häviämään globaalista tietoisuudesta sillä, että sen kannattajat sensuroidaan sosiaalisesta mediasta. Liike on jo levinnyt liian laajalle, ja on itseasiassa täydellinen esimerkki siitä, että huonoja ideoita vastaan tulisi taistella hyvillä ideoilla, ja ajoissa. Jos Epsteiniin kytköksissä olevat julkisuuden henkilöt olisi viety oikeuden eteen jo 2019, tai edes tuomittu selkeästi mediassa, roihuava Q-liekki olisi kenties tukahtunut hivenen. Auringonvalo on paras desinfioija. Q:n sensurointi sosiaalisesta mediasta sensijaan ajaa liikkeen kannattajat piiloon, voimistaa Q-uskovaisten vakaumusta ja johtaa väistämättä uusiin konflikteihin tosielämässä.

Oli miten oli, Q tarjoaa meemisodankäynnin oppikirjoihin opetusmateriaalia vuosiksi eteenpäin ja tuntuu enemmänkin vasta tulevien disinformaatiosotien alkulaukaukselta.