Sannan shokkidoktriini

Ekonomisti Tuomas Malisen ulostulo Heikelä & Koskelon 23-minuuttia ohjelmassa oli erittäin tervetullut keskustelunavaus suomalaisen politiikan korruptiosta. Suosittelen vahvasti katsomaan, mutta koska luet tätä internetissä niin se tarkoittanee, että keskittymiskykysi on n 7 sekuntia, joten tässä haastattelun avainpointti tiivistettynä: On vahvoja viittauksia, että suomalaisia(kin) poliitikkoja ohjataan ulkomailta käsin osana laajempaa tavoitetta siirtää maailman talousjärjestelmää kohti dystooppista globalisoitua suurten organisaatioiden ohjaamaa fasismia. Malinen itsekin varoittaa keskustelussa, että nyt siirrytään foliohattu-osastolle, joka on tarpeen, sillä kukapa haluaisi leimautua salaliittoteoreetikoksi identiteettifobisessa nykymaailmassa.

Itse taidan olla jo liian syvällä siinä kuopassa, joten kaivetaanpa lisää: On ollut hyvin silmiä avaavaa seurata poliittisen kentän täydellistä 180 asteen käännöstä viimeisen 20 vuoden aikana. Olin teini-iässä kun 2001 WTC-iskut tapahtuivat, ja tietysti melko jyrkästi vasemmalle kallellaan kuten teini-ikäisen kuuluu. Vereni kuohui kun iskujen varjolla jenkit jyräsivät Irakiin ja Afganistaniin ja George Bushin hallinnon takapirut käärivät rahoja kulissien takana. Naomi Kleinin Shock Doctrine tuntui kuin minulle kirjoitetulta: Suuret multikansalliset korporaatiot käyttävät luonnon- ja ihmisenkatastrofeja häikäilemättömästi hyväkseen, oli kyse sitten WTC-iskuista, hurrikaani Katrinasta tai mistä vaan humanitäärisestä hädästä ympäri maailmaa. Asiasta sai, ja kuului olla huolissaan jos poliittinen ideologiasi oli vasemmalle kallellaan, ja syypäät ongelmiin olivat luonnollisesti oikeistossa. Maailma oli järjestyksessä.

Kun iän myötä oma poliittinen ideologia on hiljalleen siirtynyt enemmän ja enemmän kohti yksilönvapautta, on vaikea olla näkemättä ilmiötä täysin uusin silmin. Olitpa sitten ilmastonmuutoksesta tai koronaviruksesta mitä mieltä vaan, huomaat varmaan poliittisen kahtiajaon: Vasemmiston mielestä molemmat ongelmat ovat akuutteja katastrofeja jotka oikeuttavat kaikenlaiset poikkeustoimet, ja oikeiston mielestä molempien ongelmien laajuutta liioitellaan. Ja näin masinoitu juupaseipäs-väittely jatkuu loputtomiin. Mutta väittäisin, että poliittinen asetelma on keinotekoinen luomus, jonka tehtävänä on peittää varsinainen agenda: Raha.

Ilmastonmuutos on todellinen ilmiö, josta on syytä olla huolissaan, ja jota on syytä tutkia, mutta se on myös erinomainen tilaisuus siirtää maailmantalouden shakkinappuloita dramaattisesti. Covid-19 on vaarallinen tauti, jolta riskiryhmät on syytä suojata, ja loistava tilaisuus suurkansallisille korporaatioille haalia itselleen isompi pala pk-sektorin kakusta, joka tällä hetkellä Suomessa edustaa 59% kaikkien yritysten tuotoista. On surullista seurata vierestä, kuinka keskustelu molempien asioiden suhteen kiertää ennalta-arvattavaa kehää, sensijaan, että keskityttäisiin aidosti ratkaisemaan ongelmaa. Hyvä esimerkki tällä hetkellä Suomessa on väläytelty ulkonaliikkumiskielto, kun samaan aikaan rajoja pitkin viruksenkantajia valuu maahan ja elämme jo valmiiksi käsittämättömän harvaan asutetussa valtiossa. Kirjaimellisesti ainut taho, jota ulkonaliikkumiskielto tässä kohtaa hyödyttäisi, on suuryritykset jotka kestävä taloudelliset tappiot ja pääsevät valtaamaan markkinoita pienemmiltä firmoilta. Ihan niinkuin Irakin sodassa, tai hurrikaani Katrinassa, tai vaikkapa Angolassa. Halliburton pyöritti peliä Dick Cheneyn ja George Bushin taustalla, mutta lienee ilmiselvää, että samat tai samankaltaiset voimat ovat tänä päivänä Joe Bidenin tai Sanna Marinin narunvetelijöitä.

Poliitikot ja Tom Cruise

Tom Cruisen (tai kenen tahansa tunnetun näyttelijän) olemassaolo itsessään oikeastaan jo todistaa kuinka naurettava konsepti moderni politiikka on. Jos Tom Cruise pystyy uskottavasti näyttelemään vammautunutta Irakin sodan veteraania tai kaikkien rakastamaa hävittäjälentäjää, niin joku toinen pystyy uskottavasti esittämään koko kansan poliitikkoa, joka leipoo pullaa yhdellä kädellä ja pyörittää maata toisella. Yhdenkään poliitikon yhteenkään sanaan ei voi uskoa. Teot ratkaisevat. Yhdysvaltain presidentin, tai Suomen pääministerin, pesti on niin korkea-arvoinen ja vaikutusvaltainen, että jokainen virhe ansaitsee tulla esiin. Mutta kappas vaan, Bidenin rikkoessa vaalilupauksiaan valtamedia pitää suunsa supussa, ja Sanna Marin poseeraa Time-lehden kannessa, samalla kun Suomi marssii kohti käsittämätöntä taloudellista katastrofia.

Tilanne on jo vaikea, kiitos paljolti valheellisen valtamedian, mutta varsinainen soppa on vasta edessä. Tom Cruisesta puheenollen, tässäpä deepfake Tom Cruise:

Ei liene kovin vaikea laskea 1 +1 ja päätellä, että hyvin pian elämme maailmassa jossa kirjaimellisesti mihinkään digitaaliseen ei voi enää luottaa. Sanoiko poliitikko todella näin? Kuka tietää. Sanoinko minä näin? Kuka tietää. Ainut ratkaisu on koittaa pitää kiinni systeemeistä, jotka pitävät vallan mahdollisimman lähellä ihmistä. On aika paljon helpompaa selvittää mitä kaupunkisi paikallinen poliitikko todella tekee virassaan, kuin mitä maasi edustaja Brysselissä puuhailee. Puhumattakaan virkamiehistä, jotka tekevät varsinaisen valmistelutyön ennenkuin yksikään lakiesitys edes pääsee keskustelun alle.

Josta päästäänkin takaisin siihen mistä lähdettiin liikkeelle, eli ekonomistin huoleen EU:sta ja rahasta. EU:n elvytyspaketti on tämän päivän Irakin sota, missä päätetään tehdä dramaattisia toimia, koska Saddamin weapons of mass destruction, eli koronaviruksen aiheuttama taloudellinen taantuma täytyy pysäyttää hinnalla millä hyvänsä. Ja aivan kuten 911:n tapauksessa, huomio siirretään itse tapahtumasta (WTC-iskut / koronaviruksen varjolla jo tehdyt talouden sulkutoimet) seuraavaan steppiin, joka on tässä tapauksessa EU:n sanelema shokkidoktriini jokaisen jäsenmaan itsehallinnosta välittämättä.

Lienee vain ja ainoastaan yhteensattumaa, että kuntavaalit päätettiin siirtää eteenpäin samaan aikaan kun EU:n elvytyspaketista pitäisi puhua ja hallitus heiluttelee ulkonaliikkumiskielto-korttia. Jos ne vaalit sieltä nyt kohtapuoliin kuitenkin saadaan aikaiseksi, pidä sinäkin ennenkaikkea mielessä kuka teki mitä, ja unohda korupuheet siitä mitä luvataan tehdä seuraavaksi. Onhan näitä nimittäin nähty ennenkin.