Kumpi tuli ensin, sana vai ajatus? Kielenkäytön manipulointi lienee jo tuhansia vuosia vanha metodi kansojen alistamiseen ja hallitsemiseen. Vasemmistolainen ajattelija (silloin kun niitä vielä oli) ja lingvisti Noam Chomsky lienee yksi maailman parhaista asiantuntijoista poliittisen kielenkäytön suhteen. Chomsky itse puhuu aina tahallaan monotonisen tylsästi välttääkseen minkäänlaista karismaa tai innostuneisuutta, jotta itse viesti pääsee esiin.
Jos Chomskylta voi jotain oppia, niin se on tämä: Sanat ovat voimakkaampia ja vaarallisempia kuin yksikään ase. Kieli muokkaa ajatuksia, ja edeltää jokaista väkivaltaista tekoa, vähintään ajatuksen tasolla. Toiselta puolelta poliittista kenttää löytyy sitten vaikkapa Edward Bernays, Sigmund Freudin veljenpoika ja modernin markkinoinnin ja PR:n isä, sekä ansioitunut propagandamestari. Bernaysia voidaan muun muassa kiittää pekonin ja kananmunien profiloitumisesta aamupalaksi, joten jotain hyvääkin mies sai elämässään aikaan. Bernays teki uransa soveltamalla setänsä Sigmundin oppeja massoille, ja uskoi että demokraattinen yhteiskunta itseasiassa vaatii viisasta manipulointia ja masinointia kulissien takana pysyäkseen pystyssä.
Hallitse sanoja, hallitse ajatuksia
Jos et ole alle 10-vuotias niin olet varmaan huomannut että yhteiskunta pyrkii kiihtyvällä tahdilla kieltämään tiettyjä sanoja, keksimään uusia termejä sekä muuttamaan olemassaolevien termien merkityksiä. Ilmiö on tuttu varsinkin modernin vasemmiston woke-ideologiassa, joka on sellainen sanapalapeli, ettei perässä pysy vaikka selaisi Twitteriä 10 tuntia päivässä. Ja jos et ole perillä viimeisimmistä juonenkäänteistä niin spoilerina: Esimerkiksi äidin sijaan nykyään tulisi käyttää ilmausta synnyttävä tai imettävä henkilö. Kunhan hömppä ehtii rapakon tälle puolelle, mikä ei kestäne kauaa.
Osittain kyse on tietysti ihan terveellisestä muutoksesta ja yhteiskunnan avautumisesta uusille ideoille, mutta olisi naivia ajatella ettei kyseessä olisi myös tietoinen agenda, joka pyrkii ajamaan tiettyjä narratiiveja yhteiskunnan rakenteiden läpi. Ja jälleen kerran, osittain tämäkin on ymmärrettävää, ja normaalia. Kokoomukselle on eduksi profiloitua jokamiehen puolueeksi tai SDP:n yrittäjä-ystävälliseksi ja HK:lle on eduksi myydä ”rypsipossua” jäteöljy-jämiensyöjäpossun sijaan. Markkinointi on propagandaa ja propaganda on markkinointia, ja rajanveto nyky-yhteiskunnassa on hankalaa.
Viime aikoina on tapahtunut muutama mielenkiintoinen asia näin markkinointimiehen linssien läpi tarkasteltuna. EU:n pelastuspaketti brändättiin ensin elvytyspaketiksi ja nyt elpymisvälineeksi ja Kokoomus päätti äänestää tyhjää kyseisen elpymisvälineen kohdalla. Mikä yhdistää molempia? Se, että kyse on pelkästään muuttuneesta kielenkäytöstä. Mikään tosimaailmassa ei itseasiassa muuttunut. EU:n pelastuspaketti on edelleen sama kyhäelmä puhdasta tulonsiirtoa ”rikkaasta” pohjolasta ”köyhään” etelään joka ei elvytä yhtään mitään, ja Kokoomus on puolueena päivänselvästi pelastuspaketin kannalla mutta kielenkäytön tasolla neutraali.
Nykypäivän arkipropagandaa: Narratiivin manipuloimista pelkällä kielenkäytöllä ilman käytännön tekoja. Elpymisväline kuulosti varmasti testiyleisön korvissa harmittomammalta (vähän kuin ehkäisyväline hei), kuin pelastuspaketti tai elvytyspaketti, joten memo jaettiin rivipoliitikoille samantien, kun vastustus kansan syvissä riveissä kasvoi. Miten muuten poloiset espanjalaiset rahoittaisivat 4-päiväisen työviikkokokeilunsa? Ja Kokoomus yritti varjella mainettaan pelastuspaketti-kuilun molemmin puolin leimautumatta EU-myönteiseksi tai -vastaiseksi. Paskamyrskyn noustessa päätettiin sitten samantien ottaa esiin Venäjä-kortti ja epäillä koko reaktiota Tehtaankadun trollien masinoinniksi.
Sattumoisin nämä selkkaukset tapahtuivat samaan aikaan kun Päivi Räsäselle jaettiin syyte vuosia sitten tapahtuneesta ”vihapuheesta” seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Päivin sanoista saattoi joku joskus loukkaantua, joten luonnollisesti nykymaailmassa seurauksena on syyte ja oikeudenkäynti. Pelastuspaketin brändäyksessä elpymisvälineeksi pyritään ainoastaan nyysimään reilut 4 miljardia kansan selkänahasta ”kertaluonteisesti” kunnes seuraava rundi alkaa, joten turha odottaa kenenkään joutuvan vastuuseen. Poliitikko voi valehdella kansalle päin naamaa päivästä ja vuodesta toiseen ilman minkäänlaisia oikeudellisia seurauksia. Kunhan ei solvaa homoja.
Vaarallisia ideoita 